22. huhtikuuta 2014

En mä mitään osta, mä vaan katon - Birmingham&Crufts 5.-10.3


Miten mä taas jälleen kerran löysin itseni Helsinki-Vantaan lentokentältä suuntana Lontoo? Neljäs kerta vuoden sisään. Mutta tällä kertaa oli kuitenkin luvassa vain ohikulkumatka Lontooseen ja oikea suunta oli Birmingham. Viime kesänä päätettiin Jennyn kanssa, että vuosi 2014 tulisi olemaan se vuosi, jolloin me kaksi pääsemme käymään Cruftsissa, maailman suurimmassa koiranäyttelyssä. Mukava yllätys reissuumme tuli joulukuussa, kun Vilma voitti junior handlerin SM-kisan ja sai kunnian edustaa Suomea Cruftsissa. Näin ollen pääsimme reissullamme kannustamaan myös Vilmaa!


Matka alkoi keskiviikkona 5. maaliskuuta, jolloin aamusta lensimme Lontooseen. Sää oli Lontoon päässä oikein kaunis ja aurinkoinen. Lentokentältä mentiin bussilla keskustaan ja oli kiva taas nähdä Englannin maaseutumaisemaa. Bussimatka päättyi Earl's Courtille, josta yritettiin löytää metroasemaa. Löytyihän sellainen, muttei se kuitenkaan ollut se mitä oltiin etukäteen katsottu, mutta ystävällinen aseman työntekijä neuvoi meitä ja päästiin hyppäämään oikeaan metroon. Victorian asemalla vaihdettiin linjaa ja jatkettiin matkaa Eustoniin.























Eustonissa oltiin hyvissä ajoin ennen junan lähtöä. Meillä oli etukäteen tulostetut liput junaan, mutta käytiin varmistamassa lippukassalta olivatko ne kunnossa. Lippukassalla sanottiin kaiken olevan ok. Ajankuluksi käytiin syömässä Burger Kingissä hampparit (jotka oli muuten pahoja). Sitten oli aika hypätä junaan. Se ei kuitenkaan sujunut aivan ongelmitta. Laiturille mennessämme työntekijät väittivät ettei liput käyneet kyseiseen junaan (tilattiin ne jostain halpisyhtiöltä). Siinä ehti tulla jo pienoinen paniikki, että mitäs me nyt tehdään jos ei päästä junaan. Onneksi paikalle sattui muitakin saman yhtiön lippuasiakkaita ja parin puhelinsoiton jälkeen meidät päästettiin junaan. Ja näin alkoi matka kohti Birminghamia.






Meidän kotipysäkki oli Birmingham New Street Station, NECin pysäkistä seuraava. Ahtauduttiin matkalaukkujemme kanssa ulos junasta ja alettiin suunnistaa kartan avulla hotellille. Hotelli ei kuitenkaan ollut ihan aseman lähellä, joten navigoimisessa oli hieman epävarmuutta. Meidän epätoivoisuus selvästi välittyi ympärille, kun eräs mies tuli tarjoamaan apua. Reittiohjeiden jälkeen saatiin kuulla Birminghamin nähtävyyksistä ja menomestoista :D. Pienellä avustuksella löydettiin hotelli, joka oli aika korkea rakennus! Respassa meiltä kysyttiin haluttiinko huone ylhäältä vai alhaalta ja me valittiin ylhäältä. Saatiin huone toisiksi ylimmästä kerroksesta! Kummankin reaktio huoneen ikkunasta kurkatessa oli "HOLY SHIT TÄÄ ON KORKEELLA!". No näkymä oli ainakin hieno. Huone oli muutenkin tosi hieno ja siisti.





Pienen lepohetken jälkeen oli aika lähteä shoppailemaan! Birminghamin keskustassa on iso ostoskeskus Bullring, joka oli meidän ensimmäisen päivän prosessi. Varsinaisessa Bullring rakennuksessa käytiin katsastamassa vain pari kauppaa, jonka jälkeen vietettiin loppuilta Primarkissa. Jenny oli siinä vaiheessa jo sen verran nälkäinen ja väsynyt, että ensimmäiset puoli tuntia kului asenteella "en mä löydä täältä mitään". Pian shoippailuinnostus kuitenkin heräsi ja meillä lähti "vähän" tavaraa mukaan...

Shoppailusta tulee nälkä, joten illan pimentyessä lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Päädyttiin jonnekkin ravintolaan ja syötiin oikein herkulliset pizzat. Hotellilla käytiin pikaisesti suihkussa ja kaaduttiin väsyneinä sängylle. Silmät vain kiinni ja jännityksellä odottamaan Cruftsia!




















Ensimmäinen Crufts-päivä valkeni sateisena. Herättiin ajoissa ja perhosia vatsanpohjassa lähdettiin kulkemaan kohti NEC:iä. Oltiin aluksi aika kauhuissamme, kun kuultiin NEC:iin kuuluvan 20 hallia. Onneksi Cruftsiin oli käytetty vain viisi niistä. Mutta ei ollut mikään pieni paikka. Ne viisi hallia oli nimittäin aika järjettömän kokoisia. Ensimmäisenä tehtävänä meillä oli löytää kehä, jossa nahkat arvosteltaisiin. Pienen haahuilun ja suu auki-hämmästelyn jälkeen löydettiin tiemme oikealle kehälle. Oltiin kuitenkin katsottu aikatauluja väärin ja saatiin siinä sitten odotella nahkojen alkamista. Niitä taisi olla about 60 kappaletta ja kyllä alkoi loppupäässä kiinnostus romahtaa, varsinkin kun kyseessä ei ollut oma rotu. Urheasti otin kuitenkin Jennylle kuvat kaikista luokista ja istuin kehällä koko arvostelun ajan. Nahkakehän jälkeen käytiin syömässä Fish&Chips ja vatsat täynnä tyytyväisinä lähdetiin katsomaan mitä kaikkea sieltä Cruftsista löytyykään.







Ja sitähän löytyi. Mitä vaan voit kuvitella koiralle ostettavan, sen löydät Cruftsista. Väriaineista koirien pesukoneisiin. Katseltavaa oli niin paljon, että meni pää ihan pyörälle. Ostohulluuttta lievitti kuitenkin se, että ollaan kummatkin töissä eläinkaupassa. Onneksi. Muuten oltaisiin tultu köyhinä takaisin. Tai niinhän me tultiinkin. Ei sitä hirveesti mitään ostettu, mutta jotain kuitenkin. Mottona taisi koko reissun olla "en mä mitään osta, mä vaan katon". Nähtiin myös meidän kummankin nuoruuden "idoli" Victoria Stillwell, mutta ei sentään menty pyytämään nimmareita :D...






yhteiskuva with Victoria Stillwell  :D almost...








Pitkän haahuilun jälkeen kello näytti sen verran, että oli aika siirtyä katsomaan ryhmäkilpailuja. Ensin katsottiin agilityä ja sen jälkeen alkoi ryhmäkilpailut. Todellisuudessa Cruftsin ryhmäkehä oli aika pieni, vaikka oltiin kummatkin luultu sitä aika isoksi. Tunnelma oli kuitenkin mukava ja nähtiin paljon hienoja koiria. Ryhmien loputtua lähdettiin takaisin hotellille, nyt jo tosi väsyneinä.










Myös toisena päivänä oli aikainen herätys. Perjantaina oli vuorossa ajavien ryhmä, joten pääsin katsomaan brittien granditarjontaa. Grandeja oli 40 ja tuomaroinnin hoiti Gavin Robertson. Odotukset brittien granditasosta oli aika matalalla, mutta olihan siellä tosi hienoja koiria. Ja näin tosi monia hienoja kunnon tricoloreita, mun koirat kun tuppaa olemaan ei niin trikkejä :D. Oli myös kiva päästä jutustelemaan vähän ulkomaisten grandi-ihmisten kanssa.






Grandikehän jälkeen käytiin taas kiertelemässä, sitä nimittäin riitti. Tänään meillä oli urakkana koluta läpi rotukojut. Oli kiva huomata, että grandeilla oli ihan oma kojunsa! Käytiin moikkaamassa paljon eri koiria ja se oli jotenkin paluu omaan lapsuuteen ja siihen kun kierteli pienenä Messarissa silittelemässä kaikki mahdolliset karvaturrit.


Jenny "en ole koskaan silittänyt koiraa" Laulaja



Ryhmäkilpailut aloitettiin taas agilityllä ja sen jälkeen siirryttiin ryhmiin. Terrieriryhmän voitti upea kettuterrieri ja ajavissa voiton vei irlanninsusikoira. Sitten oli taas "kotiinpaluun" aika. Käytiin matkalla nappaamassa Starbucksista kaakaot ja mä sain ekaa kertaa nimen omaan mukiin :)))











Päivä kolme oli kaikista jännittävin. Silloin oli vuorossa junior handler kilpailu, jossa Vilma edusti Suomea! Kisa alkoi aikaisin aamusta ja oltiin Jennyn kanssa paikalla ennen kun Crufts oli virallisesti avattu ja ajateltiin sitten käydä moikkaamassa Vilmaa ennen kisaa ja mennä katsomoon odottelemaan. Mutta ei, meitä ei päästetty sisään ennen ovien avaamista, vaikka yritettiin kiistellä asiasta työntekijöiden kanssa. Ehdittiin kuitenkin hyvin istumaan ennen kisan alkua, mutta Vilmaa ei ehditty kun nopeasti moikata. Istuskeltiin katsomossa jännittyneinä yhdessä Maijan kanssa ja odoteltiin kilpailun alkua. Ja meitä kaikkia taisi jännittää vielä enemmän kuin Vilmaa. Vilma kisasi ihanan pointteri-tyttö Solon kanssa. Neidit tekivät oikein loistavan suorituksen ja ei niistä voi olla kuin super ylpeä. Yksilösuoritusten jälkeen kisaajien koirat vaihdettiin. Vilma sai vaihdossa samojedinkoiran, joka oli aikalailla omistajansa perään. Namien avulla Vilma sai koiran kuitenkin esiintymään todella hyvin (paremmin kuin alkuperäinen handleri)! Ihan mahtavaa! Sitten olikin vuorossa illan finaalin odottelua. Vietettiin päivää mukavasti Vilman ja Maijan kanssa ja välillä käytiin vähän kiertelemässä.







 Vihdoin oli ryhmäkilpailujen aika. Ensin oli vuorossa koiratanssia ja flyballia ja sen jälkeen vihdoin junior handler finaali. Meillä oli hyvät paikat tuomarikatsomossa kolmannella rivillä. Kilpailijat otettiin sisään ja alkoi jatkoonpäässeiden kuulutus. Me istuttiin erittäin hermostuneina katsomon puolella sydämet tykyttäen. Ja kyllä, hetken päästä kaiuttimista kuulutettiin "FINLAND". Me Jennyn kanssa päästettiin aika kamalat kirkaisut ja saatiin erittäin pahoja mulkaisuja ympäriltämme. Edessä eräs ulkomuototuomari joutui peittelemään korviaan meidät huudoilta ja pudisteli päätään (ei taida olla asiaa Mark Cocozzan kehään :D...). Vilma pääsi siis upeasti 10 parhaan joukkoon! Täytyy sanoa, että oltiin niin ylpeitä tosta tytöstä. Kyseisessä tilanteessa ja kaiken paineen alla Vilma teki aivan uskomattoman hyviä suorituksia, on se vaan niin taitava neitokainen ♥. Sijoitusta ei lohjennut, vaikka olisi sen ansainnut, mutta Cruftsissa jatkoonpääsy on jo niin upea saavutus!







Erittäin väsyneinä valuttiin taas hotellia kohti. Tällä kertaa mentiin vähän eri reittiä, että päästiin katselemaan Birminghamia iltavalaistuksessa. Meidän hotelli oli biletyskadulla ja porukkaa oli aivan älyttömästi. Päätettiin itsekkin käydä tsekkaamassa joku paikka, mutta päädyttiin ensin torkkumaan hotellille. Raahattiin itsemme niskasta baariin, jossa juotiin pari lasillista ja juteltiin paikallisten kanssa.





Viimeinen Crufts-päivä valkeni kauniina. Saatiin nukkua pitkään ja nauttia hetki Birminghamin auringosta. Tämä päivä käytettiin täysin kiertelylle ja shoppailulle. Käytiin vielä grandikojulla, jossa tuli jutusteltua erään brittipariskunnan kanssa. Oli hauska vaihdella kuulumisia ja puhua omasta rodusta ulkomaalaisten kanssa. Ja kyllä sitä viimeisenä päivänä vielä ihmeteltävää riitti. Onneksi yksi aivan ihana lasinen grandipatsas oli jo ostettu pois, muuten olisin tuhlannut turhan paljon rahaa siihen...































Odotettu ilta. Cruftsin Best In Show. BIS-ilta aloitettiin aivan ihanalla koiratanssiesityksellä. Sen jälkeen näytettiin kaksi upeaa videokoostetta näyttelystä. Virallinen avaus BIS-kisalle oli upea torvisoittokunta, jonka jälkeen kaikki voittajat kuulutettiin yksitellen aplodien säestyksessä esiin. Voiton vei tyylikäs musta isovillakoira ja toiseksi tuli iloinen samojedinkoira. Olihan se upea ja kylmiä väreitä aiheuttava tapahtuma. Crufts oli nyt purkissa ja mahtavaa oli ♥










Maantaina oli taas suuri matkustusoperaatio. Aika montaa kulkuvälinettähän siinä tuli käytettyä: juna, metro, bussi, lentokone ja Suomen päässä auto :D. Oltiin kummatkin aika väsyneitä ja torkahdeltiin junamatkalla. Ongelmia kohdattiin Victorian metroasemalla. Meidän asemalle menevää metroa ei kuulunut ja alkoi jo tulla kiirus lentokenttäbussiin. Hypättiin sitten metroon, joka vei meidät toisiksi lähimmälle metroasemalle, mutta ei oikeen osattu kävellä sieltä bussipysäkille. Saatiin onneksi neuvoa ja yritettiin kävellä niin ripeästi kun pystyttiin. Bussipysäkillä olikin jo hurjasti porukkaa kun saavuttiin sinne. Ja ongelmia tuli taas. Ilmeisesti bussit oli aivan ylibuukattu ja ihmiset eivät mahtuneet omiin busseihinsa. Eräs espanjalaisperhe ei kerennyt omalle lennolleen bussiyhtiön sähläilyjen takia. Me saatiin kuitenkin tungettua itsemme puoli tuntia myöhässä tulleeseen bussiin ja päästiin lentokentälle ajoissa. Tästä lähtien lentokenttä-Lontoo väli kuljetaan junalla. Aina. Lentokentällä haukattiin vähän huikopalaa ja sitten olikin taas aika sanoa hyvästit Englannille. Lento menikin aikalailla nuokkuessa ja sitten oltiin taas koto-Suomessa.




Kiitos vielä Jennylle huippureissusta ♥
Tähän loppuun meidän sekoiluvideo :D

"Harry Potter ja Liekehtivä Maahinen"
"Sä kuulostat ihan vanhalta pyykkipojalta"
"Pierase kovaa, jos sattuu"