28. joulukuuta 2014

Christmas isn't a season. It's a feeling.















Rakastan joulua. Jouluvalot on kauniita, joululaulut tuovat mieleen lapsuuden rallatukset (ja sen että leveilen edelleen osaavani soittaa Petteri Punakuonon pianolla, vaikka se taito on kadonnut kauas), jouluruoka on niin hyvää, että tulee syötyä joka vuosi ihan liikaa ja ylipäätään joulun viettäminen rakkaiden kanssa saa mielen täyteen iloa. Lahjojen avaaminen on toki myös mukavaa, samoin niiden antaminen (silloin kun olet saanut hyvän idean jo ajoissa, et edellisellä viikolla hätäpäissäsi).

Tänä vuonna odotin joulua vielä erityisen innokkaasti. Omaan kotiin muuttamisen jälkeen oli kiva päästä viettämään vanhempien luona juhlapyhät ja nauttia rakkaiden seurasta. Juhlinta alkoi jo tiistaina 23. päivä, kun vietimme ukin 80-vuotis syntymäpäiviä isän luona. Oli mukava nähdä isovanhempia täällä Espoossa :). Muutenkin oli kiva viettää iltaa sukulaisten parissa ja meillä olikin niin hauskaa, että ilta venyi odotettua pidemmäksi. Ruoka maistui ja iskä oli jopa laittanut asunnon priimakuntoon juhlia varten! Lulukin oli erityisen onnellinen saamastaan nakkipaketissa ja seurasi ukkia tarkoin silmin koko illan, jos olisikin saanut vielä lisää herkkuja.

Aamulla heräsin äidin luona aikaisin ja lähdimme hautausmaalle toivottamaan mimmulle ja vaarille hyvät joulut. Mulle on aina ollut tärkeä päästä jouluna käymään hautausmaalla, oli sitten kello mitä tahansa. Nyt saatiin vielä valkea joulu, joten hautausmaa täynnä kynttilöitä aamun hämärässä oli todella kaunis. Aamureissun jälkeen pääsin vielä nukkumaan ja nukuin pitkät ja maittavat unet.

Jouluruokaa odottelin malttamattomana koko päivän ja kyllä sitä tuli syötyä. Jouluaatto sujui erittäin mukavasti, maha täynnä hyvää ruokaa (söin 'en ees tiedä monta mutta paljon' mätileipää), joululaulujen raikuessa taustalla ja rakkaiden seurassa iltaa viettäen. Sain kivoja ja hyödyllisiä lahjoja ja annoin siskolle maailmankaikkeuden hienoimman lahjan (en oikeesti). Me ollaan oltu aina Digimon faneja ja erityisesti ekan kauden suomennokset huvittaa suuresti, joten painatin koulussa paidan "LUOTTAMUS YSTÄVIIN ON YSTÄVYYTTÄ". Emma arvosti. Itse sain mm. uudet Converset, naamanhoitotuotteita, kumisaappaat, rahaa, herkkuja ja lipun Disney On Iceen Jennyn kanssa. Iskä oli myös heltynyt ja ostanut meille One Direction pyyhkeet, koska ei kuulema voinut vastustaa niiden tullessa kaupassa vastaan :D. Illalla otettiin myös Trivial Pursuit matsi, joka me Emman kanssa (ainakin melkeen) voitettiin.









Vietettiin koirien kanssa vielä pari seuraavaa päivää äidin nurkissa. Hauskaa oli ja nautin täysin sydämmin perheen seurasta. Trivial Pursuit ottelu uusittiin myös joulupäivänä ja tää tyttö vei voiton jälleen. Äiti ja velipuoli innostui tanssimaan ja laulelemaan ja me saatiin ihastella tätä kaunista esitystä. Naurua riitti. Kiitos ihanista joulupyhistä ♥ Täällä sulatetellaan vieläkin jouluruokia ja odotellaan Uutta Vuotta. Aiotaan viettää se ihan vaan kotona koirien kanssa Harry Potter maratonin merkeissä.

15. joulukuuta 2014

Luottamus ystäviin on ystävyyttä.

Meistä ei ole pahemmin täällä blogin puolella aikoihin kuulunut, joten ajattelin kertoilla teille vähän mitä kaikkea on tapahtunut ja miten elämässä menee. On ollut suuria muutoksia ja myös suuria yllätyksiä. Mitä me ollaan siis puuhailtu tässä pimenevien päivien ja iltojen aikana?

Omassa mielessäni eniten pyörivä ja suuri odotuksen aihe on One Directionin keikka. Lokakuussa saatiin vihdoin kuulla se, mitä tässä on jo monta vuotta odotettu. ONE DIRECTION TULEE SUOMEEN KESÄKUUSSA 2015. Voi kuinka voikaan yksi tyttö mennä sekaisin tälläisesta uutisesta. Kyllä, olen nähnyt pojat jo kaksi kertaa aiemmin, mutta on aivan eri asia kun ne tulee omaan kotimaahan. Kun keikan traileri julkaistiin pian sen jälkeen kun tieto keikasta levisi, ei ollut kyynelehtimiselle loppua. Sitten jäätiin vaan jännäämään lippuja.

Ennakkoliput (facebook-faneille) tulivat myyntiin keskiviikkoaamuna 29.11. Saatoin lintsata aamutunnit koulusta ja istuttiin Emman kanssa lattialla kahden läppärin, ipadin ja puhelimen äärellä kädet täristen. Mutta turhaa se ei ollut ja saatiin liput D27 katsomoon, joka on lähellä lavaa.

Lauantaina virallisen lipunmyynnin alkaessa ilmoitettiin toisesta keikasta! One Direction vetää siis Suomessa kaksi keikkaa, 27.6 ja 28.6! Pakkohan oli liput saada myös toiselle keikalle (joka sattuu vielä olemaan Emman syntymäpäivänä). Päätin, että toisella keikalla mähän pääsen eturiviin ja ostin itselleni Early Entry lipun. Saa nähdä miten käy, mutta odotan jo nyt innolla kumpaakin keikkaa vaikka aikaa niihin on vielä paljon. Erittäin onnellinen ja yllättynyt fanityttö täällä siis.



Isoin muutos elämäämme on ollut marraskuun lopulla tapahtunut muutto omaan asuntoon. Muutto oli mulle aika kova paikka. Oon aina viihtynyt loistavasti niin äidin kuin isän luona. Tietysti tulee aina niitä hetkiä, kun toivoo voivansa olla omassa asunnossa ilman vanhempien määräilyä ja muuta. Mä en kuitenkaan välttämättä halunnut sitä ihan vielä. Laitoin joskus syys-lokakuussa hakemuksen Espoon Asunnoille, mutta ajattelin vastauksen tulevan vasta puolen vuoden päästä. Mutta tarjous tulikin jo kuukauden sisään. Poikaystävä oli innoissaan asuntotarjouksesta, itse en niinkään. Espoon keskus ei ollut ihan se ihanteellisin paikka asua ja asunto oli 30 neliöinen yksiö, joka on hyvin hyvin pieni verrattuna vanhempien 200 neliön asuntoihin. Otin kuitenkin asuntotarjouksen vastaan, ehkä enemmän miellyttääkseni muita kuin itseäni. Eniten asiassa stressasin koirien ja itseni sopeutumista.

Saatiin avaimet ma 17.11 ja Kasper muutti uuteen kotiimme silloin. Minkäänlaista loppusiivousta ei kuitenkaan oltu tehty ja asunto oli aivan kamalassa kunnossa. Vietettiin koko ilta äidin kanssa siellä siivotessa Kasperin ja apureiden kantaessa tavaroita sisään. Itse muutin koirien kanssa tänne saman viikon lauantaina. Maanantai jännitti älyttömästi, koska koirat jäisivät silloin ensimmäistä kertaa yksin. Kävin sunnuntaina antamassa naapurille puhelinnumeron ja sanoin rientäväni heti koulusta kotiin, jos meillä aloitettaisiin huutaminen. Koko maanantain tuijotin hermostuneesti puhelinta, mutta ei, puhelua ei tullut. Kävin vielä kysymässä naapurilta ennen kotiinmenoa päivästä ja kuulema mitään ei ollut kuulunut. Hienot haukut ♥.

Nyt ollaan asuttu täällä jo useampi viikko ja kaikki tavaratkin on jo ostettu ja paikoillaan. Sopeutumisprosessi on vielä kesken, mutta kyllä tähän on jo tottunut. Mulla on välillä hirveä koti-ikävä, varsinkin sillon kun näen äitiä tai käyn sen tai iskän luona. Ennen muuttoa ajattelin naurahtaen, että äiti soittaa varmasti joka päivä, mutta nyt oon huomannut sen vaan ihanaksi asiaksi. Jouluksi pääsee onneksi äidin luo kotiin ♥.  Ja äiti muutenkin asuu parinkymmenen minuutin bussimatkan päässä. Mulla on myös hirveän ikävä pikkusiskoa, jonka kanssa oltiin tosi läheisiä, tehtiin paljon asioita yhdessä ja keskusteltiin kaikesta.

Koirat on sopeutuneet erinomaisesti ja tajunneet, että näissä pienissä tiloissa ei voi riehua samallailla kun vanhoissa tiloissa. Pienessä asunnossa on toki se ihanuus, että koirat ovat koko ajan mukana kaikessa ja tulee vietettyä normaalia enemmän aikaa niiden kanssa. Välillä mua ahdistaa se, etten pääse "karkuun" mihinkään omaan huoneeseen vaan ollaan koko ajan samassa tilassa, paitsi silloin kun poikaystävä ei ole kotona. Toki pääsen aina koirien kanssa ulos, jos alkaa ahdistamaan.













Tänä vuonna itsenäisyyspäivä vietettiin hieman eri merkeissä kuin aiemmin. Nimittäin Suomen suurin koiranäyttelytapahtuma Messari osui juuri sille viikonlopulle! Lauantai olikin jännä päivä vaikken kehässä ollutkaan. Ensi vuoden alusta aloitan työharjoittelun Pasadalla ja tämä oli aikainen lähtölaukaisu niihin hommiin. Paidassa kiilteli mun ihka ensimmäinen pressikortti! Vietin päiväni kuvailemalla junior handler kehää. Emma kisasi pitkästä aikaa mäyräkoira Göstan kanssa ja nämä pääsivät neljättä vuotta peräkkäin jatkoon! Ryhmäkilpailut pääsinkin sitten katsomaan ihan eturivistä, niitä toki samalla kuvaillen! Oli mukava todistaa autiopaikalta taidokkaan Suvin osarivoittoa. Päivän päätteksi sain hyvää palautetta kuvistani (seuraavalla viikolla myös opettaja kehui kuvia), joten yhteistyö Pasadan kanssa lähti oikein mallikkaasti vauhtiin. Ensi vuotta odotellessa!







Sunnuntaina pääsin taas pitkästä aikaa kehän sisäpuolelle. Hihnan päässä oli oma lempparini, faaraokoira Bondi. Kieltämättä hieman jännitti ennen kehää, koska nyt oli aivan lähellä pääsylippu isoon kehään. Meillä meni kuitenkin Bondin kanssa jälleen oikein mallikkaasti ja napattiin Bondille veteraaniluokan voitto ERInomaisesti SA:n kera. Samalla napsahti titteli "Veteraani Voittaja 2014". Paras uros kehässä pudottiin viidensinä. On se pappakoira hieno ♥. Kävin katselemassa ja kuvaamassa afgaanikehää ja sen jälkeen mentiin katsomaan junior handler SM-finaalia. Finaalissa nuoret tekivät upeaa työtä ja kaikki viisi parasta ansaitsivat sijoituksensa! Ryhmäkilpailut alkoivat aika nopeasti finaalin jälkeen ja seurattiin niitä hyvässä porukassa.

Sitten olikin aika lähteä veteraanien ryhmäkehiin. Tuomari Paula-Heikkinen Lehkonen kävi vain pikaisesti jokaisen koiran läpi ja sen jälkeen odoteltiin. Ja odoteltiin. Ja odoteltiin. Vihdoin kuitenkin koitti se hetki, kun meidät siirrettiin jonoon odottamaan isoon kehään pääsyä. On se aina niin jännää. Kaksi kertaa olen aiemmin ollut, mutta nyt oli aika eri asia kun pääsin juoksemaan kehän läpi Bondin kanssa ja ilman muita (aiemmin olen ollut kasvattajaryhmissä). Hienostihan se Bondi juoksi ja saatiin viettää yhdessä hetki valokeilassa ♥. Tämä saattoikin jäädä Bondin viimeiseksi näyttelyksi, joten se oli hyvä lopettaa näin. Kiitos Johannalle, että olen saanut esittää tätä ihanaa koiraa!

©Petri Örling





Seuraava viikonloppu jatkui koiraisissa merkeissä, kun suunnattiin Emman kanssa Porvooseen hoitamaaan pentuja. Pennut olivat aivan ihania ja suuri osa ajasta kuluikin pentulaatikossa istuen. Oli muutenkin ihana viettää kunnolla aikaa Emman kanssa. Musta uros muiden pentujen joukossa vei sydämeni. Se oli suloinen, tomera ja tarvittaessa äänessä. Väritys oli todella kaunis. Ystävystyttiin ja se vietti paljon aikaa sylissä viikonlopun aikana. Mulla ei valitettavasti nyt vaan ole koiran paikkaa vapaana niin en voi sitä itselleni ottaa. Ja uros ei ehkä muutenkaan meidän talouteemme Zorron seuraksi sopisi. Mutta jos joskus saisin mustan ihastuttavan neidin vielä omakseni ♥. Pentukuume on nyt paha.






Koulu alkaa olla loppumetreillä. Tietenkin on vielä jäljellä kevään työssäoppiminen, mutta koulussa istuminen päättyy tämän viikon jälkeen. Viimeinen jakso onkin aiheuttanut stressiä ja työtä on ollut paljon. Erityisesti tuskaa on tuottanut opinnäytetyö. Se vei paljon aikaa ja hermoja. Nyt se on kuitenkin palautettu ja tiistain esitelmää vaille valmis. Sitten saa heittää hyvästit koulun penkillä istumiselle ja nostaa katseen kohti kevään koiramaisia projekteja. Toisaalta on myös surullista, että koulu loppuu. MEDY13SAB on ollut paras luokka kaikkien kouluvuosieni ajalta. Yhteishenki on ollut upeaa ja murheet on kohdattu yhdessä. Miten me kaikki selviämmekään kevään erikseen ilman toisten tukea omiin puhahduksiin ja huokauksiin luokan toiselta puolelta? Kukaa auttaa tuskanhien pois otsalta ja taputtaa selkään? Kertoo, että hei kyllä me tähän pystytään? Ja että Matkailu Vituttaa JAMBO perkele! Ja luottamus ystäviinhän on ystävyyttä, näin "filosofi" Yamato Ishida kertoo.



Ja mitä tapahtuu kevään jälkeen? Opiskelu ei oikein innosta, varsinkaan kun ammattikorkeassa pitäisi valita joku tietty alue laajalta media-alalta. Onneksi itsellä on työpaikka kuitenkin alla, niin jos ei oman alan töitä ilmaannu aina voi palata Mustin ja Mirrin kassalle :). Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Tässä vielä opinnäytetyöni, jos joltain on se jäänyt huomaamatta.

12. lokakuuta 2014

Sä tuoksut ihan kesälomalta - Näyttelykooste


JOUTSA RN 13.7

Pekka Teini, FI

Zorro
"Rotutyyppi erinomainen. Tasapainoisesti liikkuva, hyvillä rungon linjoilla varustettu uros. Hyvät pään linjat. Tyylikäs karvapeite. Erinomainen eturinta. Rintakehä ei saisi olla enempää vahvempi. Tasapainoiset kulmaukset. Miellyttävä käytös."
ERI1, SA, PU1, ROP

Lulu
"Lähes 10v veteraani narttu, jolla jo hieman pehmeä runko ja karvapeite. Tyylikäs pää, jossa hyvä ilme. Hyvä eturinta. Rotutyypillinen ylälinja. Hyvät kulmaukset takana. Kaunis matala kinner. Miellyttävä käytös."
ERI1, ROP-VET


 
RISTIINA KR 19.7


kk kääpiömäyräkoira Humisevan Harjun Rebelle "Bella" H
kk mäyräkoira Humisevan Harjun Superstar "Tara" ERI2
pbgv Humisevan Harjun Vie En Rose "Roosa" ERI2, SA, PN2


Esko Nummijärvi, FI


Zorro 
"Rotutyyppi erinomainen. Kaunis pitkä pää. Lyhyt kaula. Hyvä selkä. Häntä hiemam kiertää selälle. Hyvät rotutyypilliset raajat. Hyvät kulmat. Liikkuu ja esitetään hyvin."
ERI1, SA, PU2
 
Lulu 

"Rotutyyppi erinomainen. Kaunis pää. Hieman pehmeä selkä. Lievästi luisu lantio. Hyvä rintakehä ja raajat. Liikkeessä edestä leveä, takaa hyvä."
ERI2, SA




LATVIA

Adazi KV 26.7

keeshond
Iso Karhu Bruno PU2, ROP VET & BIS5 VET

Iso Karhu Fanny PN2
Iso Karhu BIS4 KASV


  Olga Morozova, RUS

Zorro 
"Strong bite. Very beautiful dog in head, building and movement. Excellent structure of coat. Excellent temperament."
PU1, ROP, SERT
→ LV MVA & BALT MVA, CACIB → C.I.E & RYP2

Lulu
"Excellent condition and bone. Very beautiful head and ears. Not enough lose in elbows. Good movement. Good temperament."
PN2, ROP VET, VET SERT
→ LV VMVA & BALT VMVA


BIS SENIOR HANDLER (Saija Juutilainen, FI)



Adazi KR 27.7 


keeshond
Iso Karhu Bruno PU2, ROP VET
Iso Karhu Fanny PN1, VSP


Marianne Holm, FI

Zorro 
"Masculine with very nice propotions. Strong. Nice head and expression. Excellent neck and body. Well angulated both ends though front could be stronger. Good tail. Parallel free mover. Good coat."
PU1, VSP

 
Lulu 
"Excellent in type & propotions. Shown in top condition. Very nice head. Well angulated. Moves well yet bit turning out elbows. Good coat quality. "
PN2, ROP VET


Nikolina Davidovska, BUL

6-ryhmän erikoisnäyttely 27.7
Zorro PU1, ROP
Lulu PN3, ROP VET, BIS2 VET



MAAILMANVOITTAJANÄYTTELY 2014

kk kääpiömäyräkoira
Humisevan Harjun Rebelle "Bella" EH
Humisevan Harjun ROP KASV

pbgv 
Humisevan Harjun You Rock My World "Kafi" ERI3
Chouan Dressy Bessy "Bessy" ERI1, VSP VET, MVV-14


Jean Paul Kerihuel, FRA


Zorro
"
Erittäin hyvä tyyppi. Hyvät liikkeet. Erittäin hyvä pää, tasapurenta. Erinomainen selkä, raajat ja kulmaukset."
ERI
 


Lulu
"Erinomainen tyyppi. Hyvä koko ja luonne. Erinomainen selkä. Erittäin hyvä karvapeite. Hyvä rintakehä."
ERI2



VALKEAKOSKI 16.8

Tätä en olisi ikinä uskonut. Että Zorro voisi mennä ja voittaa ryhmän Suomessa! Mutta niinhän siinä kävi ja taisi parit onnenkyyneleet ylpeältä mammalta tirahtaa ♥

Ligita Zake, LV

Minskuhoff's Grand Notre-Dame "Malli" ERI1, PN1

Lulu
"9,5 years old, excellent condition. Head has very slight stop. Could have straighter topline. Broady body, pronaused angulated. Moves well for age. Good temperament."
ERI1, ROP VET


Zorro
"Strong masculine male. Correct type. Head & muzzle is long enough. Headlines okay. Strong neck. Correct topline, tail. Very well developed for age. Correct angulated.  Moves well. Nice temperament."
PU1, ROP, RYP1!!!!!!








RAISIO 17.8

Pirjo Aaltonen, FI


Zorro  
"Kookkaampi ryhdikäs selvän sukupuolileiman omaava uros, jolla hyvä rungon pituus. Hyvä pää. Hyvät pitkät korvat. Eturinta voisi olla voimakkaampi. Hyvät kulmaukset takana. Hyvä karvapeite. Hyvä tiivis ylälinja. Hyvät sivuliikkeet. Hyvät liikkeet takaa ja edestä."
ERI2, PU2


HEINOLA KR 24.8

Minskuhoff's Grand Vanity Fair "Vilma" PN3, SERT



HELSINKI KR 6.9

pbgv  
Rosarian Road Runner "Rauno" EH

sileäkarvainen collie
Timonan Chic Can Cherish "Keena" ERI1, SA
Timonan BIS4 KASV




PORVOO KR 13.9

welsh corgi pembroke
Cloudmoore Criollo-N-Crocant "Roki" ERI1, SA


sileäkarvainen collie
Timonan BIS4 KASV





7. elokuuta 2014

The story of my life, can I take you home? ~ One Direction ♥


13.06.2014. Kesän odotetuin päivä. Oikeastaan koko vuoden odotetuin. Eikä sitä odotettu kuin 258 päivää. Muistan edelleen sen syyskuun päivän, kun istuin Jennyn vanhempien luona kahden koneen ääressä. Puhelimen toisessa päässä myös iskä kyttäsi yhtä konetta. Ikuisuudelta tuntuneen ajan päästä ruutuun vihdoin pamahti mahdollisuus ostaa liput One Directionin keikalle Ruotsiin. Ja saatiin Jennyn kanssa liput VIP-permanolle! Lippujen oston jälkeen vuorossa oli odottaminen ja jännittäminen. Päivät vähenivät pikkuhiljaa ja vihdoin oli lähdön aika.







Lähdettiin Jennyn kanssa Ruotsiin jo torstaina. Lennettiin Arlandalle ja sieltä hypättiin junaan, joka vei meidät Helenelundin asemalle. Hotelli ei kuitenkaan ollut ihan aseman lähellä ja me ei selvästi osattu lukea karttaa. Tunti häärättiin ympäriinsä ilman määränpäätä ja eräältä ruotsalaismieheltä saatiin tietää olevamme ihan väärässä suunnassa. Great. Vihdoin kaiken sen uuvuttavan kävelemisen jälkeen löydettiin hotellille. Pelastuksena oli hotellia vastapäätä sijaitseva McDonalds :D. Sitten kun vatsat oli täynnä, laitettiin kaikki valmiiksi seuraavaa päivää varten ja rämähdettiin väsyneinä hotellin pehmeälle sängylle.











Vihdoin koitti perjantaiaamu ja kömmimme unisina ylös sängystä. Pakattiin tavarat ja laitoimme itsemme kuntoon. Käytiin matkalla kaupassa ostamassa evästä päiväksi ja sitten suunnattiin kohti Friends Arenaa. Areena oli aika syrjässä, mutta pienen harhailun jälkeen löydettiin perille. VIP-oven löytäminen tuottikin sitten ongelmia. Käytiin kysymässä eräältä järkkäriltä, että minne meidän kuuluu mennä, mutta tämä oli vielä enemmän pihalla kuin me itse. Onneksi ei jääty jonoon mihin hän yritti meidät laittaa, koska oltaisiin oltu niin väärässä jonossa. Lähdettiin sitten kiertämään areenaa ja löydettiin oikeat ovet. Sekään ei vielä ratkaissut ongelmaa nimittäin ovilla oli kolme epämääräistä jonorykelmää. Yksi n. 10 järkkäristä osasi kuitenkin kertoa oikean jonon meille. Parin tunnin jonotuksen jälkeen Blue ja Red VIPit jaettiin omiksi jonoiksi oville ja saatiin VIP-passit, rannekkeet ja 1D-kellot. Oltiin siis paikalla vähän ysin jälkeen aamulla ja ovet avattiin ennen viittä, joten oli luvassa reippaasti odottelua. Parin tunnin päästä myös kaverini Sonja tuli mukaan ja istuttiin siellä ihmisrykelmässä jännittäen. Vessajonot sielllä oli aika mielenkiintoiset saatiin nimittäin Sonjan kanssa jonottaa vessaan tunti ja meinasi tulla pieni paniikki, että myöhästytäänkö sisäänpääsystä.




Kerettiin kuitenkin kaikki kolme ajoissa jonoon ennen ovien avautumista. Siinä alkoikin sitten rumba. Joka suunnasta joku työnsi ja yritti rynniä muiden läpi sisälle. Pidettiin kaikki kolme toisiamme käsistä ettei jäätäisi alle ja vihdoin päästiinkin sisälle. Ajattelin, että ovien jälkeen olisi luvassa kunnon Hunger Games juoksu, mutta kaikki menivätkin rauhallisesti sisälle. Oltaisiin päästy ihan eturiviin aitaa vasten, mutta paikat olivat niin sivussa, että päätettiin mennä mielummin kolmanteen riviin keskelle. Sisällä saikin sitten taas odotella. Ehdittiin riitaantua parin ruotsalaisen kanssa, jotka tunkivat takaa ja väittivät olleensa siinä ensin... Olipas heiltä sitten järkevää haukkua meitä ruotsiksi ja heitinkin yhdessä vaiheessa, että ymmärretään kuulkaa kaikki mitä sanotte niin meni tytöt hiljaseksi :D.




Vihdoin ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen 5 Seconds Of Summer tuli lavalle. Myös tämä bändi lukeutuu lemppareihini, joten oli ihan mahtavaa nähdä myös heidät samalla keikalla. Pojat veti upean setin ja oli mahtava huutaa ja laulaa biisejä mukana. Niillä oli hauskaa lavalla ja ne veti täysillä samalla, kun me fanit riekuttiin yleisössä nauttien.




5SOSin jälkeen tuli melkein tunnin tauko ennen One Directionia. Jännitys ehti nousta ja jokainen hetkellinen taustamusiikin hiljeneminen yms sai koko fanijoukon kiljumaan. Mutta vihdoin, vihdoin se tapahtui. Lavan isoille näytöille ilmestyi video. Videossa oli kuvattu poikia eri maissa ja eri taustoilla ja se sai suuren hymyn huulille. Videon lähentyessä loppua kylmät väreet menivät pitkin selkää ja jalat alkoivat tutista. Video loppui ja Midnight Memories pärähti soimaan poikien astuessa lavalle. Mulla tuli siinä pieni itku ja ensimmäisen biisin itkin yrittäen samalla koota itseni. Keikka oli aivan uskomaton. Oltiin koko ajan (siitä huolimatta, että välillä ajauduttiin taaemmas) parin metrin päässä lavasta eli siis tosi lähellä. Suurin osa keikasta meni siihen, että tuijotti vaan jossain transsissa lavalle silleen "ei hitto ne on oikeesti ihan oikeita ja tossa mun naaman edessä!!!". Pojat veti kaikki biisit täysillä, nautti lavalla olosta ja otti yleisöä mukavasti huomioon. Nautin täysin siemauksin joka hetkestä, hypin hulluna, kiljuin ja huusin biisien sanoja fiiliksissä. En oo varmaan koskaan ollu tollasessa hurmoksessa, että on vaan tuijottanu lavalle transsissa ja välillä unohtanut kaiken muun olemassaolon ja huutanu itelleni päänsä sisällä et tää ei voi olla totta! Heti keikan loputtua tuli sellanen fiilis, että yyh haluan lisää, haluan uudelle keikalle ja haluan vaan mennä halaamaan noita enkä ikinä päästää irti ♥ Olin niin onnellinen ♥









Tässä vielä videota keikasta :)