29. joulukuuta 2013

Messariin mä kaipaan niin taas uudelleen 13.-15.12





Suomen suurin koiratapahtuma. Messari. Sehän on vain näyttely muiden joukossa? Ehei. Se on paljon enemmän. Pelkästään se odottaminen ja viikkoja ennen viekkaasti hiipivä jännitys luovat ympärille tietyn tunnelman, joka jatkuu tapahtumassa läpi viikonlopun. Sinne tulevat kaikki ja siellä on kaikkea. Kun se vihdoin koittaa pitää saada selvitettyä omaan pääkoppaansa, että tässä se nyt vihdoin on. Messari.

HELSINKI WINNER 13.12

Siitä onkin aikaan, kun Lulu on viimeksi ollut Messarissa. Meille tämä on kuitenkin aina ollut huonon onnen näyttely, eikä sieltä ole koskaan tullut hyviä tuloksia. Olen aiempia vuosina päättänyt olla heittämästä rahoja hukkaan, mutta tänä vuonna Lulun kilpaillessa veteraani-luokassa päätin lähteä leikkimään tulella. Lulun ilmoitin perjantaille ja sunnuntaille, Zorro oli kisaamassa lauantaina.

Aamulla suunnattiin Lulun kanssa kahdestaan kohti Helsingin Messukeskusta. Innokkaan grandin, suurten kärryjen ja pursuavan näyttelykassin raahaaminen yksin bussiin ja junaan ei ole homma helpoimmasta päästä. Onneksi junassa oli ystävällisiä koiraihmisiä, jotka auttoivat ja toivottelivat onnea näyttelypäivään. Junan kuuluttaja nosti myös aamuista tunnelmaa :D (Varokaa ettette liukastu laiturilla ja halkaise päätänne. Vaikka punainen onkin joulun väri niin tässä tapauksessa se ei ole iloinen asia).

Perjantain grandien tuomarina toimi Noreen Harris Australiasta ja koiria oli ilmoitettu 13. Tuomarista en tiennyt mitään, joten mentiin ihan sokkona yrittämään. Ensin veteraaniluokan arvostelussa kävi Melli, joka sai EHn. Tässä vaiheessa ehdin jo hieman miettiä, että josko meille tulisi ERI niin se olisi suoraan luokkavoitto. Mutta ei. EH napsahti myös meille. Ja luokkavoitto. Ja että ärsytti aivan suunnattomasti. Lulu ei ole saanut pitkiin aikoihin EH:ta ja nyt se sitten saatiin ja vielä luokkavoiton kera. Perketi. Jos oltaisiin saatu ERI, niin sittenhän olisi tullut titteli ja pääsy isoon kehään. Mielessä pyöri kaikki mahdolliset kirosanat ja vähän oli mieli maassa loppupäivän. Arvostelussakaan ei mitään suurempia moitteita ollut (ei myöskään Mellillä) ja pähkäiltiin Marian kanssa, että mistäs nyt kiikasti kun eivät veteraanitytöt kelvanneet...

Toisaalta olen aika varma, että se on se sama Messarin EH-karma, joka on aina ollut kirouksena yllämme kyseisessä näyttelyssä.

Arvostelu: Well balanced bitch. Feminine head & expression. Well angulated front & rear. Level topline. Tailset little bit low. Moves out very well, very close behind.

Lulun kehän jälkeen siirryin ison kehän katsomon puolelle, sillä tänä vuonna viimeinen junior handler osakilpailu järjestettiin siellä. Emmalla oli kisakaverina tuttu mäyräkoiraherra Gösta, jonka kanssa on joka vuosi irronnut jatkopaikka. Junior handlerissa kisasi huimat 72 vanhempaa ja tuomarina toimi Sjoerd Jobse. Emmalla ja Göstalla meni jälleen kerran hienosti (harvemmin niillä huonosti menee :D). Emmä pääsi upeasti ensin 30 parhaan joukkoon ja oli vielä mukana 10 parhaan joukossa! Siinä vaiheessa tuomari vaihdatti koiria ja Emma sai käsiinsä hyvin ääniaran samojedinkoiran, joka ei pamahduksen kuultuaan suostunut tekemään enää mitään ja Emman kisa katkesi siihen. Hienoa oli kuitenkin, että Emma oli 10 parhaan junior handlerin joukossa!




Junnujen jälkeen pääsin kehään ihanan Sissi bordercollien (Story Goes Pretty Hot Girl) kanssa. Sissiä on aina mukava esittää, kun sillä riittää intoa ja vauhtia. Liikkeissä sitä sai kyllä hidastaa, muuten oltaisiin juostu pois kehästä! Avoin luokka oli nartuissa kaikista isoin, koiria taisi olla ainakin kymmenen. Sissillä meni hienosti ja ERI napsahti. Kilpailuluokassa noustiin hienosti kakkossijalle. Hetken odottelun jälkeen päästiin juoksemaan vielä paras narttu-kehään, jossa Sissi sijoittui neljänneksi! Aivan upea sijoitus, varsinkin näin isossa näyttelyssä! Ja meidän kaikkien yllätykseksi tuli vielä sertikin! Myös viime vuonna Sissi oli saanut sertin Messarista, joten neiti keräilee ne sertit näköjään tälleen tosi vaatimattomasti :D... Onnea paljon Sannalle & Suskulle ja kiitos, että luotatte tän neidin mun kätösiin :)






Sissin kehän jälkeen kierreltiin ympäriinsä tuttuja moikkaamassa ja kojuja katsellen. Jenny tuli kysymään pääsisinkö auttamaan Timonan kasvattajaryhmään isoon kehään ja kuka voisi kieltäytyä mahdollisuudesta päästä isoon kehään. Mentiin siis takatilaan kokoomakehään ja odottelemaan pääsyä parrasvaloihin. Ei päästy jatkoon, mutta edes se pieni hetki siellä isossa kehässä on aina upea!


Sitten päästiin siirtymään katsomon puolelle ihastelemaan upeita koiria ja kannustamaan tuttuja. Messarin isot kehät on aina vaan niin upeat. Se fiilis mikä siellä vallitsee on mahtava; valaistus, musiikki, taputukset, ilmassa värisevä jännitys. Ehkä vielä joskus, joskus, pääsen sinne oman koirani kanssa. Se olisi unelmien täyttymys. Meillä on aina ryhmäkehien katsomossa tosi "hauskat" ja väsyneet jutut. Naurulta ja jatkuvalta pölötykseltä ei voi välttyä!




Ryhmien jälkeen suunnattiin toiselle puolelle messuhallia, jossa meidän tavarat odotti melkein täysin tyhjässä ja hiljaisessa hallissa. Tavaroiden kasaamisen lomassa juoksenneltiin ympäri hallia ja pelleiltiin väsyneinä ennen kun oli aika matkustaa kohti kotia ja herätä valmiina seuraavana aamuna toiseen näyttelypäivään.














NORDIC WINNER 14.12

Oltiin sovittu iskän kanssa, että lauantaina päästään autokyydillä Messariin ja samalla iskä tulee katsomaan Zorron kehän. Noh edellisillan pikkujoulut vähän venähti, joten meillä ei ollut kyytiä. Mä pelkään kuollakseni Helsingissä ajamista (ihan sama missäpäin, mutta jos se on lähelläkään Helsingin keskustaa niin IIK), joten pitkään joutui pohtimaan uskaltaako sinne lähteä. Auto kuulosti kyllä paljon helpommalta vaihtoehdolta julkisten sijaan, sillä mulla oli mukana kummatkin koirat ja hirveästi tavaraa. Selvittiin hengissä Messukeskukselle ja mä fiksuna tajusin ajaa ulkoparkkikselle, jonne ei ollut jonoa ollenkaan, samalla kun muut näytteilleasettajat jonottivat pitkään parkkitaloon pääsyä. Raahattiin Emman kanssa tavarat kehän laidalle ja kauaa ei tarvinnut grandikehän alkua odotella.

Tuomarinamme oli Leni Finne ja koiria 15. Ilmoitin Zorron, koska halusin sen jollekkin päivälle ja Leni oli tykännyt siitä kesällä. Mielipiteet kuitenkin muuttuvat, varsinkin koiranäyttelytuomareilla. Lisäksi kehässä oli harjotusarvostelija, joka valiouroksissa arvosteli samanaikaisesti koiria kehän toisessa nurkassa. Zorro joutui tietenkin ensin harjoitusarvostelijalle, jossa se esiintyi hienosti, mutta oikealle tuomari mentäessä sitä ei enää kiinnostanut. Tulokseksi EH, mikä ei tullut yllätyksenä. KARMA, se on se KARMA. Vaikka Zorron tulostilillä loistaaa monta EH:ta niin ei niitä ole vähään aikaan tullut. Mutta nyt tietenkin taas...

Arvostelu: Riittävät mittasuhteet. Sopiva luusto. Melko lyhyt pää. Hyvät silmät ja korvat. Riittävä kaula. Oikea ylälinja. Niukahko eturinta. Ok etukulmaukset. Varsin kevyt rintakehä. Ok takakulmaukset. Riittävä askelpituus.

Aika kumma muuten, kun kesällä Zorrolla oli vielä päivän paras eturinta :D (jos haluatte nauraa niin lukekaa edellinen arvostelu samaiselta tuomarilta täältä) Tiedä sitä sitten, että minne se on kadonnut, kenties painunut sisäänpäin?

© Reetta Määttänen







Grandien jälkeen käytiin katsomassa junior handlerin Pohjoismaiden mestaruuden yksilöarvosteluja. Suomalaisilla tuli hienoja ja puhtaita suorituksia, hyvä tytöt! Iskä tuli sitten junalla Helsinkiin ja otti mukaansa Zorron ja auton. Myöhemmin käytiin syömässä, jonka jälkeen siirryttiin taas ison kehän puolelle seuraamaan PM finaalia. Suomen joukkueelle ei tullut sijoitusta, mutta Sanna Martikainen voitti upeasti Pohjoismaiden mestaruuden, onnea! Katsottiin Vilman kanssa jonkun verran ryhmiä ennen kuin lähdettiin Lulu matkassamme hotellille.




Junior handlerin SM-finalistit huoltajineen majoitettiin hotelli Crowne Plazaan. Ja oli muuten hieno hotelli! Meidän oli tarkoitus saada joku pienempi perushuone, mutta kaikki oli täynnä, joten meiltä kysyttiin josko sopisi, että menisimme juniorisviittiin. Ja sehän meille sopi :D. Laittauduttiin illallista varten ja löhöiltiin huoneessa. Jätettiin Lulu nukkumaan huoneeseen sillä aikaa, kun käytiin itse nauttimassa herkullinen illallinen. Aikaisin ei päästy nukkumaan, mutta oli oikein mukava ja rentouttava ilta. Ja Lulukin nautti hotellielämästä :D









WINNER 15.12

Lähdettiin hyvissä ajoin hotellilta aamulla, sillä kehä oli taas suht aikaisin ja hotelli ei ollut ihan lähellä Messukeskusta vaan jouduttiin tulla sieltä ratikalla. Viimeisen päivän tuomari oli Jose Homem De Mello ja grandeja oli 14. Mulla ei ollut enää mitään odotuksia ja fiilis omien koirien rotukehäpuolelta oli niin maassa kun olla ja voi. Melli meni ensin yksilöarvosteluun ja sai ERIn. Yllätykseksi meillekkin näytettiin punaista lappua, mutta kilpailuluokassa jäätiin, kuinkas muutenkaan, toisiksi. Taas meni niin läheltä. Se on se Messarikarma. Turha kai ilmoitella omia koiria enää sinne, kun aina saa maksaa itsensä kipeäksi ilman, että saa vastineeksi mitään. Kyllä olen pettynyt, hyvin pettynyt. Pitää ensi vuonna miettiä sitten tarkkaan ilmoitanko kumpaakaan. Luultavasti en. Tämä ei kuitenkaan tarkoita minkäänlaista näyttelyinnostuksen lamaantumista, mutta kyseinen näyttely ei taida olla ihan meitä varten.

Arvostelu: Feminine. Well set ears. Nice neck. Chesbone could be more developed. And ribcage with more power. Correct topline. Sufficient rearangulation. Moves with happiness.

©Jari Kunnari






Grandikehältä juoksin suoraan yläkertaan corgikehälle. Vein kehään welsh corgi pembroke Rokin (Cloudmoore Criollo-N-Crocant), joka oli minulle jo vanha tuttavuus. Roki kisasi junnuluokassa ja nuoresta iästään huolimatta esiintyi oikein mallikkaasti. Seisominen ei Rokin mielestä edelleenkään ole hauskaa puuhaa, joten sen kanssa sai hieman väännellä, mutta liikkeissä se loistaa. Roki sai ERIn ja jäätiin odottelemaan kilpailuluokkaa. Kilpailuluokassa saatiin yllättyä toden teolla, kun Roki voitti luokan SA:n kera! Samalla se sai itselleen Juniorivoittaja tittelin :)! Onnea Minna ja Roki!  Paras uros kehässä käytiin vielä pyörähtämässä ilman sen kummempaa menestystä.

Rokin kehän jälkeen kävin saattamassa Vilman finaalikehän taakse ja annoin viimeiset onnentoivotukset matkaan, jonka jälkeen siirryttiin katsomon puolelle jännittämään. Ja kyllä jännitti. Huudettiin täyttä huutoa, kun Vilma ja afgaani Juju juoksivat isoon kehään. Sitten aloitettiin arvostelu. Vilma teki täysin puhtaan suorituksen ilman mitään moiteita. Kaikkien yksilöarvostelun jälkeen tuomari alkoi valita jatkoonpääsijöitä. Me Jennyn kanssa rutistettiin toisiamme käsistä ja Vilma pääsi jatkoon! Tässä joukossa tuomari vaihdatti koiria. Vilma sai vaihdossa amerikancockerspanielin ja meitä Jennyn kanssa vähän hermostutti, että miten täysin uuden rodun kanssa sujuu, mutta Vilma esitti sitä kuin ammattilainen. Pian oli aika valita viisi sijoittujaa ja tuomarin osoittaessa Vilmaa taisi pari kyyneltä tirahtaa ja jännitys kasvoi kasvamistaan. Lisäksi kaikki viisi sijoittujaa olivat tuttuja, joten oli hienoa, että joku tuttu saisi itselleen SM-voiton.




Tuomari vaihdatti koiria viiden parhaan kesken ja Vilma esitti hienosti huskyn. Sitten aloitettiin sijoittaminen. Viidenneksi Tilda Rinne. Neljäs Jeena Kantasalo. Kolmas Sanna Martikainen. Jäljellä enää Vilma ja Nea Harjanne. Kädet hikosivat, kyyneleet valuivat ja jalat tärisivät hermostuksesta. Tuomari vaihdatti koiria ja Vilma vei jälleen vaihtokoiransa vehnäterrierin varmoin ottein. Kumpikin kaksikosta oli äärettömän taitava ja teki täysin puhtaita suorituksia läpi finaalin. Voin kuvitella kuinka vaikea paikka tuomarilla on ollut! Sydän hyppäsi kurkkuun ja tärisin itkuisena, kun oli aika julistaa voittaja. Tum tum tum. Junior handlerin Suomenmestari vuosimallia 2013 on.... *päässäni huusin koko ajan täyttä kurkkua Vilma Helle, Vilma Helle*. Ja sitten vihdoin. VOITTAJA ON VILMA HELLE. Alettiin Emman kanssa huutaa, samalla hysteerisesti itkien ja pomppien. Rynnättiin kehän laidalle, jossa meitä pyydettiin odottamaan, että valokuvaajat saavat kuvat otettua ja sitten koko iso tyttöporukka lähti hullun lailla juoksemaan kohti palkintokorokkeita. Mä jyräsin ensin tieni ja juoksin suoraan halaamaan Vilmaa. Meidän Suomenmestari ♥





Voi sitä itkun määrää. Mä sanoin kaikille ennen finaalia, että tänä vuonna mähän en itke. Myönsin kuitenkin Kasperille ja Emmalle yleisön puolella, että jos Vilma voittaa niin saattaa vähän itkettää. Ja vähän on erittäin huono sana kuvaamaan reaktiotani. Viime vuonna oli hysteeristä ja niin oli tänä vuonnakin. Itkulle ei meinannut tulla loppua ja mulla oli vaihteeksi taas meikit pitkin naamaa. Se hetki, kun paras kaveri voittaa Suomenmestaruuden. Sitä onnellisuuden ja iloisuuden tunnetta on vaikea kuvailla. Olisin voinut kiljua onnesta ja juosta ympäri näyttelypaikkaa. Annoin tunteiden kuitenkin vyöryä vesisuihkuna silmistä. Ja juuri tänä vuonna, juuri kun oli Vilman viimeinen SM-finaali ja kun ollaan Jennyn kanssa varattu matka ensi vuoden Cruftsiin. Meillä ei ollut syksyllä aavistustakaan, että oltaisiin vielä Englannissa kannustamassa parasta kaveriamme maailman parhaiden junior handlereiden joukossa!!!! Onnea Vilma ♥
©Sami Osenius

©Sami Osenius

©Pasada Ky

Junnufinaalin jälkeen jäätiin suoraan katsomaan ryhmäkilpailuja. Huudettiin, taputettiin, naurettiin ja nauttiin viimeisistä hetkistä tässä näyttelyssä. Upeita koiria ja ihania ihmisiä, niistä tämä harrastus on tehty ♥ Pitkän viikonlopun päätteeksi innostuttiin ottamaan paljon kuvia kuvauspaikalla sen ollessa tyhjä ja hauskaa meillä oli! Kuvista tulikin aika kivoja :). Kiitos kaikille hienosta ja unohtumattomasta viikonlopusta jälleen kerran ♥ Maailmanvoittajaa odotellessa ;)
























7. joulukuuta 2013

Näin mie mököistyin - Seinäjoki, Lahti ja Jyväskylä kv:t


"Tästä lähtien kyllä kirjoitan näyttelypostaukset heti näyttelyn jälkeen, vaikka julkaisisinkin ne vasta myöhemmin"
Miksi luvata jotain mihin ei kuitenkaan pysty :D... Noh kyllä ne postaukset aina jossain vaiheessa sitten tulee. Tässä siis viimeiset näyttelyt ennen Messaria koottuna samaan syssyyn :)

SEINÄJOKI KV 19.10


Tätä näyttelyreissua oli odotettu. Viime vuonna meillä oli niin hulvattoman hauskaa, että oltiin ihan innoissamme lähdössä samalla porukalla uudestaan samalle reissulle. Kuvamateriaalia ei tältä reissulta hirveästi ole, mutta videomateriaalia (mikä on ehkä meidän kolmen kannalta huonompi) senkin edestä. Video julkaistaan sitten, kun eräät saa sen editoitua kasaan...

Matka alkoi siis perjantaina päivällä ja automatka kului erittäin hilpeissä tunnelmissa...Yövyttiin Seinäjoen Cumuluksessa ja meno oli hieman ehkä riehakasta...Ainakin oli hauskaa :D




Lauantaina aamusta pakattiin tavarat, haukattiin aamupalaa hotellilla ja suunnattiin sitten näyttelypaikalle. Grandeja oli kisaamassa 8 ja tuomarina toimi Jari Fors. Lulu esiintyi tavalliseen tapaansa, tuloksena ERI1, SA, ROP-veteraani ja PN4. Iltapäivällä pyörähdettiin nopeasti BIS-vetsku kehässä ja sitten lähdettiin ajamaan kohti kotia.

Arvostelu: 8,5-vuotias veteraani, joka hyvin kuntonsa ja ryhtinsä säilyttänyt. Hyvä pää ja korvat. Erinomainen kaula. Tiivis selkä. Oikea-asentoiset hyvin kulmautuneet raajat. Oikea karvanlaatu. Oikea liike. Luonne oikea.




LAHTI KV 26.-27.10

Seuraavana viikonloppuna päämäärä ei ollut ihan niin kaukana kuin Seinäjoki vaan ihan tossa kivenheiton päässä Lahdessa. Lauantaina ei ollu omat karvakuonot mukana, mutta pyörähdin kehässä sammarineiti Allun (Lumiapilan Allu) kanssa. Menestystä ei tullut, mutta oli kiva lukea arvostelusta "kauniisti esitetty", koska tämä oli ensimmäinen kerta sammarin hihnan päässä :). Emma ja Vilma kisasivat junnuissa ja tytöt veivät hienosti vanhempien ikäluokasta sijat 1. ja 2. 



Seuraavana päivänä oli sitten grandien vuoro mennä kehään. Grandeja oli 13 ja tuomarina toimi irlantilainen Laura Cox. Zorron kanssa sai taas jännittää miten tällä kertaa käyttäydyttäisiin. Zorro kuitenkin yllätti ja esiintyi tosi hienosti. Se malttoi seistä eikä väistänyt tuomaria ollenkaan. Ainoa mikä meni huonosti oli liikkeet, koska kehän pohja oli tosi liukas, joten liikkeet ei pahemmin päässeet esille. Tuomari ei kuitenkaan Zorrosta pahemmin tykännyt vaan kaikkea olisi saanut olla enemmän. Saatiin kuitenkin ERI, mutta luokassa jäätiin neljänsiksi.

Arvostelu: Ok for type and outline. Ok in head, prefer better eye and expression. Prefer more strenght in muzzle. Prefer better front, soft topline on the move. Prefer more drive behind and clearer movements front.

© Jari Kunnari





Lulukaan ei pahemmin tuomaria sykähdyttänyt vaan taisi olla tuomarin mielestä vaan ihan ok. Noh päästiinpähän sitten heti junnujen jälkeen lähtemään kotii, kerrankin ajoissa :D.

Arvostelu: Ok for type and outline. Ok in head. Prefer better eye and expression. Ok in front, topline and backend. Prefer more drive in the move.

© Jari Kunnari


















JYVÄSKYLÄ KV 16.11

Olipahan reissu. Aamulla ei menny kaikki ihan putkeen. Pakattiin ittemme Emman, Jennyn ja grandiaisten kanssa autoon. Navigaattori ei kuitenkaan löytänyt näyttelypaikan osoitetta, joten laitettiin siihen samankaltainen osoite Jyväskylästä ja ajateltiin, että se on kuitenkin siinä lähellä. Noh sanotaanko, että Lutakontie ei oo lähelläkään Lutakonaukiota... Onneks tajuttiin melkeen ajoissa, kun löydettiin ittemme jostain ihmeen metsätieltä... Mun oli tarkotus esittää yks petitti heti aamusta, mutta en sitte kerenny meidän metsäseikkailun takia... Parkkipaikan löytämisessäkin kesti ja mulla oli hieman ongelmia saada auto parkkeerattua hyvin ahtaaseen parkkiruutuun... Päästiin kuitenkin ajoissa paikan päälle ja kaikki kerettiin omiin kehiin :).

Ennen grandeja kävin esittämässä kultsu Pinjan (Sodelight Catch Me A Star), joka sai ERIn. Meni ilmeisesti ihan hyvin, vaikka esitinkin kultaistanoutajaa ensimmäistä kertaa.

Grandeja 13 ja tuomarina espanjalainen Carlos Fernandez Renau. Zorro esiintyi oiken mallikkaasti ja Vilman neuvon avulla sain sen pysymään paikallaan myös tuomarin tutkiskellessa sitä. Ehkä meidän tie näyttääkin vähän valoisammalta! Tuloksena ERI ja valioluokan neljäs.

Arvostelu: Nice masculine dog. Could be slightly better coat condition. Front and rear could be cleaner on the move but he's typey enough.

©Reetta Määttänen






Lulu oli tänään jotenkin yllättävän vauhdikas ja liikkui tosi hienosti! Saatiin ERI ja luokkavoitolla ROP-VET! Lisäksi tuli vielä pn4 sijoitus :)

Arvostelu: Nice bitch. Nice head and body propotions. Rear action could be better on the movement. But still makes the picture.

©Reetta Määttänen





Päivä kului ryhmiä odotellessa ja tuttujen kanssa rupatellessa. Pääsin viemään isoon kehään ihanan Oonan (Minskuhoff's Grand Olivienne), joka pääsi hienosti kovatasoisessa ryhmässä 6 parhaan joukkoon. Lulun kanssa tehtiin vaan pikakäynti isossa kehässä. Jyväskylän iso kehä on kyllä Messarin jälkeen varmasti hienoin ja oli mahtava fiilis päästä juoksemaan siellä kaksi kertaa! Kiitos Pirjolle, että sain viedä Oonan.




Näyttelyiden ohella on myös keretty käydä parilla keikalla. Samalla viikolla ennen Balttian Voittajaan lähtöä tuli nähtyä Satin Circus kaksi kertaa sekä Antti Tuisku 10-vuotisjuhakiertueella. Torstai-iltana lähdettiin Emman kanssa kattomaan poikia Lasipalatsille ja oli kyllä ihana nähdä niitä taas pitkästä aikaa ♥ Vaikka keikka olikin lyhyt niin oli kiva päästä taas moikkaamaan :) Ja mä olin jo ehtinyt huolestua, että onko ne jo unohtaneet meidät, mutta kyllähän ne meidät vielä muisti! Krippe kyseli koirakuulumisia ja Paul totesi mulle "Miten mä voisin unohtaa sut, sähän oot Titanic-Linda ja me oltiin yhdessä Ranskassa!" Aww ♥


Perjantai menikin aikamoiseksi juoksemiseksi, kun lähdin koulusta suoraan Kamppiin katsomaan Satin Circusta ja jäätiin Emman kanssa tietenkin minikeikan jälkeen sinne hengailemaan ja juttelemaan pojille. Ei sitten huomattu kuinka paljon kello jo oli ja tajuttiin samalla, että osa busseista oli lakossa, joten kotiinpääsy ei hirveän nopeasti sujunut. Kun sitten vihdoin oltiin kotona, nappasin koirat äkkiä remmeihin ja käytin ne pikaisesti ulkona, jonka jälkeen Ekku ja äiti heitti mut Selloon. Hyvissa ajoin ehdin, mutta meinas jo tulla paniikki :D.



Antti veti ihan huikean keikan! Mä en vaan voi ymmärtää miten se jaksaa vetää tollasella energialla viikosta toiseen! Oli kyllä mahtavaa ja oli kiva kuulla biisejä eri vuosilta, vaikka suurin osa mun suosikeista onkin uudempaa tuotantoa. Mä väitin Jennylle ennen keikan alkua, että mähän en itke millään muulla keikalla kun One Directionin, mutta jouduin perumaan sanani Leilan kohdalla. Antin biisit on jotenkin niin syvällisiä ja koskettavia. Kerrassaan upeaa.
Keikan jälkeen päätettiin Jennyn kanssa jäädä vielä kyttäilemään, jos saataisiin yhteiskuvat Antin kanssa ja kyllähän me saatiin :). Eihän sitä odotettu tässä kun sellaset 10-vuotta :D.