29. toukokuuta 2012

Fly high, high


Glee - You Get What You Give

VAROITUS: PALJON KUVIA!
Vietettiin viikonloppu mökillämme, Pertunmaalla. Oli oikein mukava ja rauhallinen viikonloppu ja koirilla oli tosi hauskaa! Innoistuin kuvailemaan ja tässä teille suuren suuri kuvapläjäys möksältä! Oisin paljon mielummin jäänyt sinne pidemmäksi aikaa, mutta pakko oli palata takaisin Espooseen ja heti maanantaiaamuna suunnata tekemään biologian koetta! Noh mulla jäljellä enää kolme päivää koulua, ehkä mä kestän!









24. toukokuuta 2012

Finland wants One Direction ♥

©1D Flash Mob Finland
Vaikka Suomi ehkä onkin väkiluvultaan pieni maa, saadaan täällä silti järjestettyä tähän mennessä maailman suurin One Direction flash mob! Lauantaina 19.5 Kampin Narikkatori täyttyi 1D pojiksi pukeutuneista faneista. Meitä oli paikalla yli 200!

©1D Flash Mob Finland

Ensin mentiin Kaisaniemen puistoon, jossa saatiin vielä infoa flash mobista ja treenattiin se useampaan kertaan, jotta se oikea sitten näyttäisi hyvältä! Ekoilla kerroilla tanssi oli aikamoista sähläystä, mutta lopulta saatiin se näyttämään hyvältä!

©Elisa Kivelä

Siitä suuri tanssiporukka lähti valumaan kohti Narikkatoria. Me ehkä vähän epäonnistuttiin siinä flash mobin salassapidossa. Yhtäkkiä pamahtaa paikalle yli 200 samanlaisiin vaatteisiin pukeutunutta tyttöä, joo ehkä vähän epäilyttävää :D! Mutta eipä se mitään haitannut! Sitten lähti Up All Night päälle ja alettiin tanssia. Mulla oli älyttömän hauskaa koko ajan, taisin nauraa ja hymyillä koko tanssin! Oli tosi kivaa ja me oltiin kyllä parhaita! Tanssin jälkeen palattiin takaisin Kaisaniemeen, jossa räpättiin, otettiin kuvia ja vietettin aikaa yhdessä.
Ilmeellä : D ©Elina Hämäläinen


©Elina Hämäläinen

©Elina Hämäläinen

©Elina Hämäläinen



Suuren suuri kiitos Alexandralle ja Lotalle, jotka järjesti tän koko homman ja teki upeen koreografian! Kiitos myös kaikille jotka oli mukana, oltiin ihan mahtavia! Toivottavasti tää meijän tempaus auttais meitä saamaan pojat Suomeen!
Louis, Niall & Liam :)

Tässä videolla se meijän tanssi :)!

21. toukokuuta 2012

"Koulu siis häiritsee teijän koiraharrastusta"


One Direction - What Makes You Beautiful (meijän matkabiisi!)

Kyllä iskä, juuri näin. Nyt on ollut kuukauden näyttelyputki ja täytyy sanoa, että aina maanantaiaamuna sinne koulun piinapenkkiin raahautuminen ja silmien aukipitäminen on ollut yhtä tuskaa. Koiraihmisillä pitäisi olla virallinen vapaapäivä aina näyttelyviikonlopun jälkeen! Mutta toisaalta, jos maanantai olisi vapaapäivä niin hullut suomalaiset koiraihmiset (minä mukaanlukien) viettäisivät senkin todennäköisesti, missäpä muuallakaan, kuin koiranäyttelyssä :D! Noh, mutta nyt asiaan eli siihen missäspäin Suomea sitä aikaa on tässä kevään loppumetreillä vietetty!
Näyttelyputki starttasi Lahdesta 29.4 turisteilemalla. Päivä oli oikein mukava vaikka en kehässä pyörähtänytkään. Oli kiva nähdä taas kunnolla tuttuja, ehtii tulla näissä väleissä hirveä ikävä ♥. Toisaalta junnukehän seuraaminen vaihteeksi taas aiheutti hirveen kaipuun sinne takaisin. Taas puran tätä asiaa, mutta kun mulla on niiiin hirmu ikävä junnukehiin!

"It's an end of an era
And I'm seeing clearer
That nothing will ever be the same"


Noh, mutta jatketaan eteenpäin. Olin Lahdessa siis Terhin kyydillä ja matkaseurueemme silkkineito Molly sijoittui upeasti terrieriryhmän kakkoseksi! Onnea vielä! Oli kiva jäädä kattomaan ryhmiä, varsinkin kun tutut siellä pärjäsivät. Upea Tico (Minskuhoff's Grand Olivier) voitti ryhmänsä ja oli vielä BIS4. Ihan huikeeta ja mä en toki meinannut taas tirauttaa kyyneliä! SUPER ISOT ONNITTELUT!


Lahden jälkeen Emma ja Jenny pohti, että milläköhän ne pääsis Raumalle 5.5 handlaushommiin. Noh pitkän ja tiukan suostuttelun ja kädenväännön jälkeen (Jenny: Linda mitäs jos lähettäis sunnuntaina Raumalle? No eiköhän se onnistu) sovittiin, että lähdetään sinne ja että mä ajan! Vähän aluksi jännitti toi matka olin nimittäin ekaa kertaa autolla ilman vanhempia ja ajomatkassa meni  n. 3 tuntia!


Mukava päivä jokatapauksessa kera Vilman, Jennyn ja Emman. Zorro oli myös mukana, mutta sen käytöksestä ei voi niinkään olla ylpeä. Herra, kun piti melkein koko päivän haukkui, koska hänen mielestään hienoja poikia ei saa lukita häkkiin... Zorro sai myös tehotreeniä tyhjässä kehässä päivän mittaan.

Esitin rotukehässä kaksi kaniinimäyräkoiraa Caelestis Vanity-Case "Lotan" ja Zar vom Voßbusch "Zausin". Emma käväisi rotukehässä esittämässä mäykkyherra Göstan tuloksena pu2. Jenny ja Vilma olivat iltapäivällä mukana Timonan-kasvattajaryhmässä tuloksena hienosti BIS1! 












Lotta ERI1, ROP-veteraani ©Vilma

Emma&Gösta ♥ ©Vilma
Zausi EH ©Vilma

































Seuraavana suunta oli kohti Tampereen kansainvälistä 12.5. Jälleen kerran ratissa olin minä ja hyvin silti selvittiin kaikki hengissä! Samalla porukalla oltiin taas liikenteessä, tällä kertaa mulla oli Zorro rotukehässä. Grandeja oli ilmoitettu huimat 18 ja tuomarina toimi australialainen Elizabeth Walmsley. Ensin kaikki junnu-urokset meni yhdessä ympäri ja sitten siirryttiin yksilöarvosteluun, jossa myös ongelmat alkoivat. Zorro on yleensä tosi avoin ja rakastaa ihmisiä. Kuitenkin tuomarin tullessa sen lähelle se alkoi pakittamaan. Koitin monta kertaa saada sen pysymään, mutta se ei millään antanut tuomarin koskea itseään. Sitten tuomari alkoi keskustelemaan kehäsihteerien kanssa siitä mitä tälläisessä tilanteessa voi tehdä. Hänelle ehdotettiin EVA:n antamista, mutta tuomari oli onneksi ystävällinen ja antoi vielä yhden mahdollisuuden, jolloin sain näytettyä Zorron purennan ja tuomari sai tutkittua Zorron loppuun. H sieltä sitten loppujen lopuksi tuli. Ei mikään hyvä päivä tulosten osalta. Harmitti koko loppupäivän toi Zorron kehä. Ei siis tuloksen takia vaan sen käytöksen. Onneksi me aletaan nyt käydä kerran viikossa näyttelytreeneissä, jos se vaikka Aptukseen mennessä ryhdistäytyisi? Jäätiin vielä katsomaan ryhmät ja sitten lähdettiin Emman kanssa ajelemaan kotiin, muiden lähtiessä omille teilleen.

Arvostelu: Head is good. Good propotions. Good feet. Good body propotions. Good coat. Movement close behind. Temperament was not happy today.
©Jari Kunnari








Helatorstaina 19.5 lähdettiin tyttöjen kanssa Helsingin pentunäyttelyyn. Siellä minä ja Jenny esitettiin kääpiömäyriksiä ja Vilma perroja. Ensimmäisenä vein kehään Elviksen (Humisevan Harjun Un Rayo de So) tuloksena PEK2. Jenny esitti Elviksen veljen Unden (Humisevan Harjun Un Dia De Suerte) tuloksella PEK1. Sitten vein kehään poikien siskon Humisevan Harjun Una Noche Mas tuloksena PEK2, KP. Jenny esitti vielä Unden ROP-pennuksi ja sovittiin, että vien sen sitten iltapäivällä ryhmään. Vilma käväisi välissä esittämässä perroja. Ryhmässä Unde sijoittui RYP2 :)! Kiitos kaikille taas mukavasta päivästä!

















Nyt onkin parin viikon tauko. Sen jälkeen suunnataan Lulun kanssa Latviaan :)! JÄNNITTÄÄ!

18. toukokuuta 2012

Hyvää syntymäpäivää Jenny ♥



And having a few good friends, is still more than enough ♥


Ensimmäistä kertaa elämässäni mä voin tosissani sanoa, että mulla on ystävä, joka pysyy mun vierellä nyt ja aina. Koskaan ei voi tietää tulevaa, mutta mä tiedän, että me kaks (+Vilma) tullaan pysymään ystävinä aina. Sitä ei voi ees sanoin kuvailla kuinka tärkee oot mulle. Ja vaikka me ei olla tunnettu kunnolla kun vähän yli vuos niin en enää selviäis ilman sua. Joka päivä saat hymyn mun huulille vaikka puhuttaiskin vaan puhelimessa! Oot mun oma henkilökohtainen piristysruiske!

Meillä on jo vuoden sisällä kertynyt toinen toistaan ihanempia muistoja! Kaikki näyttelyreissut, yökyläilyt, puheininät ja kaikki! Ja kukaan ei varmastikkaan kiistä sitä että mä välitän susta (seinäjoen ja messarin itkukohtaukset kertoo aika paljon!). Ennen kun tutustuin suhun ja vilmaan en voinu koskaan kuvitella (vaikka herkkä ihminen oonkin) että mä itkisin onnesta jonkun toisen puolesta. Mutta teidän kahden ansoista oon saanu huomata millaista aito ystävyys on ♥ se on sitä joka jaksaa kantaa eteenpäin päivä toisensa jälkeen ja josta ei koskaan halua päästää irti, se kun pelkästään jonkun ihmisen äänen kuuleminen saa sut hyvälle tuulelle ja näkeminen vielä paremmalle ♥

Joulukuussa meillä kummallakin oli rankkaa, kun jouduttiin jättämään taaksemme rakas harrastus, junior handler. Se, että mulla on ollut sut mukana tässä on auttanut paljon. Vaikka viikottaiset itkukohtaukset ei ole mihinkään kadonneet, niin mua on auttanut eteenpäin älyttömästi että oon voinut jakaa sun kanssa kaiken tän hirveän tuskan, koska sä oot täsmälleen samassa tilanteessa. Ja ehkä vielä joskus tää hirveä fiilis katoaa...mutta jos ei niin me kestetään se yhdessä ♥

Hyvää syntymäpäivää ♥! Muista, että meidän ei tarvitse kasvaa aikuisiksi, ei koskaan. Me saadaan sisäisesti olla lapsia vaikka keinutuoliaikaan asti :)! Tää on meidän Mikä-Mikä-Maa ja me ollaan sen Peter Paneja! Kiitos kaikesta ja toivottavasti me sitten tulevaisuudessa ajetaan kilpaa rollaattoreilla ♥