Skinkorna är vi allihoppa - Seinäjoki kv 30.10

Christina Perri - A Thousand Years

Lauantaipäivä kului Lulun puunaamiseen. Trimmaus, pesu ja föönaus. Ja aika kivan lyhyeksi ton turkin sain, tosin vielä sitä vois nyppiä...sitten kun jaksaa. Illalla lähdin sitten Jennyn luokse ja jäin sinne yöksi.
Sunnuntai aamuna mukavasti herätys kello 5.00. Saatiin ittemme kuitenkin hereille ja oltiin juna-asemalla 6.10. Äiti toi Lulun, häkin ja kärryt ja sitten lähdettiin junalla Pasilaan. Oli tosi pimeetä ja oltiin syventyneitä juttelemaan, niin meinattiin mennä Pasilan ohi! Onneks sitten huomattiin ja rymisteltiin vauhdilla ulos junasta. Käytettiin koirat ulkona ja sitten mentiin odottelemaan meidän junaa Seinäjoelle. Lemmikkivaunu oli onneksi tilava ja saatiin vallata se kokonaan Tampereelle asti! Me oltiin Lulun kanssa ekaa kertaa pitkänmatkan junassa ja kummatkin käyttäydyttiin oikein kivasti! Meillä oli oikeen mukavaa Jennyn kanssa. Juteltiin, naurettiin ja laulettiin. Tampereelta tuli pari ihmistä ja Juni liittyi meidän seuraan. Matka meni oikein sutjakasti ja perille päästiin. Juna-asemalta yritettiin sitten kartan avulla Jennyn kanssa suunnistaa näyttelyhallille ja hyvinhän se onnistui. Pystytettiin leiri ja moikattiin kaikkia tuttuja.

Tuomarimuutoksen takia junnut tuomaroi Jasna Matejcic Kroatiasta. Vanhempia oli paikalla n. 30. Meidän suoritus ei mun mielestä mennyt kovinkaan vahvasti. Lulu seisoi ihan ok, mutta sitä sai taas vetää perässä kuin kuollutta lahnaa. Päästiin kuitenkin yllätyksekseni jatkoon. Jatkossa tuomari juoksutti meitä monta kertaa yhdessä ympäri. Sitten tehtiin parittain L-kirjain. Itse mokasin tässä kohtaa. Oon oppinut tekemään parittain L:llän niin että kummatkin tekee sen samaan suuntaan. Tämä tuomari halusi kuitenkin, että tehdään tavallaan T eli kummatkin tekee oman L-kirjaimen. Tehtiin se sitten vielä uudestaan niinkuin tuomari sen halusi. Sitten tuomari valitsi 5 jatkoon ja me putosimme. Noh 12 parhaan joukkoon on ihan hyvin!

Ei perkule toi näyttää hyvältä! Kuva: Jeena Kantasalo

Jatkossa oli kuitenkin kolme tuttua: Jenny, Ira ja Tuisku. Ira sijoittui hienosti nöffillä viidenneksi ja Tuisku neljänneksi villakoiralla. Lopulta jäljellä oli enää kaksi ja toinen oli Jenny. Siinä vaiheessa alko jännittää ihan hirveästi. Lopulta tuomari teki fiksun päätöksen ja ojensi Jennylle punaisen ruusukkeen! Siinä vaiheessa rynnättiin kehään ja kuvaajat joutu hätistelemään iloista tyttölaumaa pois tieltä. Jenny sai järkättyä Päivän paras-kisan käytäväksi heti, jotta ei myöhästyttäisi junasta. Siinä oli sitten jännitystä kerrassaan. Puristin Sannia kädestä koko ajan ja panikoitiin siinä kaikki yhdessä. Viimeinen juoksukierros....ja tuomari ojentaa...JENNYLLE PUNAISEN RUUSUKKEEN! Kaikki alkaa kiljumaan ja mä purskahdan itkuun. Sen jälkeen rynnäköllä kehään ja halimaan meidän voittajaa. Huhhuh, että mä oon niin ilonen Jennyn puolesta! Se jos kuka ansaitsi ton osarivoiton! ONNEA VIELÄ KERRAN ♥ Ja kiitos kaikille mahtavasta Seinäjoki-päivästä!

WINNER

Zorro teki sen taas!

23. lokakuuta, noin kuukausi Zorron ensimmäisen pentunäyttelyn jälkeen, suunnattiin taas kohti Lohjaa ja poitsun toista pentunäyttelyä. Tällä kertaa grandeja oli 3 ja tuomaroinnin hoiti Marianne Holm. Zorron kanssa pikkupoikien luokassa kisasi kasvattajamme Mian 5 kuukautinen Kille. Zorro esiintyi loistavasti huolimatta toisen koiran läsnäolosta samaan aikaan kehässä (viimeksi siis Zorro oli ainoa grandi). Ensimmäinen asia mitä tuomari totesi olikin "Vau! Miten tää pentu esiintyy näin hyvin? Onko tää seissyt näin syntymästä asti?" Zorron yksilöarvostelu meni oikein hyvin. Tällä kertaa tuomari ei ollut ihan niin pelottava, mutta hampaiden katsominen oli vieläkin vähän pelottavaa. Liikkeet ja seisominen meni oikein mallikkaasti. Kilpailuluokassa Zorro ei välittänyt takana juoksevasta Killestä, vaan liikkui hienosti ja tuomari osoitti sen ykköseksi KP:n kera. ROP kehässä Zorro oli siskoaan Sadea vastassa ja meillle annettiin yhden juoksukierroksen jälkeen ROP-pentu ruusuke.

Sitten jäätiinkin taas odottelemaan ryhmäkehiä. Aika kului mukavasti Vilman, Jennyn, Janinan ja Lindan seurassa. Mitään odotuksia ryhmien kohdalla ei todellakaan ollut, sillä ajavia oli ryhmässä 8. Tällä kertaa Zorron ryhmässä esiintyminen ei mennyt pomppimiseksi, vaan se näytti parastaan. Ryhmässä soi taustamusiikkina Tao Taon tunnari, siksi toi linkki :D. Tuomari juoksutti kaikki yhdessä ympäri ja vielä yksitellen edestakaisin. Sitten alkoi sijoittaminen. Neljänneksi sijoittui beagle. Kolmanneksi kipusivat jälleen Hanna& Marsie petit. Siinä vaiheessa olin jo ihan varma, ettei Zorro enää sijoituksille yltäisi kun yksi karvabasset siellä jo oli. Meille kuitenkin annettiin käteen sininen ruusuke! Että mä oon ylpeä tosta pojasta! Ajavien voiton vei sama hieno basset hound pentu. Kiitos kaikille kivasta ja mahtavasta päivästä!

KUVIA TULOSSA!

Tunnustus!

Tunnuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Noh mekin sitten! Kiitoksia tunnustuksen antaneelle Nealle! Oliko tää joku salakavala suunnitelma, että päivittäisin blogia?

Vaikeeta keksiä kelle tän tunnustuksen antaa, kun tosi moni on tän jo tehny! Mutta haastetaampas vaikka seuraavat bloggaajat tunnustamaan: Sanni, Annina, Johanna, Miitta, Hanna, Satu, Linnea ja Linda!

Sitten itse asiaan, eli tunnustuksiin!
1. Mun suurin unelma tällä hetkellä, on päästä joskus Messarin isoon kehään! Mä oon kerran kokenut ehkä jotain hieman sen kaltasta Aptuksessa v. 2009, mutta Messarin iso kehä! Oishan se kiva sinne isoon kehään JH-finaalin merkeissä päästä, mutta mulle riittäis kun jonkun koiran kanssa sinne pääsis juoksemaan :)!

2. Zorro on olevinaan kova jätkä, mutta oikeasti sen on draamaqueen isolla D:llä! Mm. näyttelyissä kasvattajan trimmiin joutuessaan ollaan kuultu herran hyvinkin neitimäistä kiljuntaa "mutta äiti mua sattuu!".

3. Kutsun koiria lempinimillä Mömmiäinen ja Mömmsi. Lulu on useimmiten myös Pupsi tai Skuubi tai Lurtsa, myös Lutsa ja Zorro on Zorppa, Zorpeliini, Zope... no ehkä mä lopetan tän lempinimien luettelemisen ennen kuin lista paisuu liian pitkäksi!

4. Lulu ja Zorro on tosi äänekkäitä ja puheliaita koiria. Niistä lähtee mitä ihmeellisimpiä möngerryksiä, örinöitä ja ininöitä. Voisin vaikka joskus ottaa videon siitä, kun tullaan lenkiltä kotiin ja Zorro pitää riehuntakohtauksen mun sängyllä äänitehosteiden kera. 

5. Odotan Messaria hyvin ristiriitaisin fiiliksin. Toisaalta se on yksi vuoden kohokohdista, mahtava viikonloppu ihanien ystävien ja upeiden koirien parissa... Mutta siellä kisaan myös viimeisen junior handler kisani...ikinä... Sinne se loppuu. Pöh, en tykkää tästä aikuistumisesta!

6. Mulla on ollut mun eka järkkäri nyt jo vuoden, enkä vieläkään osaa käyttää sitä kunnolla! Noh ehkä me löydetään vielä joskus yhteinen sävel!

7. Lulu on pelottava saalistaja. Noh ei todellakaan, kun likka pelkää kaikkea hamstereista lemmikkikaneihin! Sillä on traumat siitä, kun meidän pieni kääpiöhamsterimme Nepsu tarrasi sitä kirsusta pari vuotta sitten. Saalistajan itsetuntoa on varmaankin myös kolhaissut edesmennyt temperamenttinen "kääpiö"luppakorvamme Pompula, jolta Lulu sai pari kertaa kunnon tömähdyksen kylkeen ja murinat.

8. Vaikka kuinka rakkaita noi haukut onkin, niin lenkkeily niiden kanssa on syvältä! Kummatkin kiskoo niin kovaa kun pystyy ja tekee kaikkensa, jotta mulla palais pinna vähintäänkin kerran per lenkki. Autot on myös niiden mielestä tosi kivoja, niitä on niin mukava koittaa syödä liikkeestä. Ja toiset koirat, aina pakko uhota "me ollaan hurjat karvaturrit, vapiskaa"!

Mutta on ne aivan ihania otukaisia, rakastan yli kaiken ♥